Yritän irtautua työpaikaltani, mutta minut pitää koneen ääressä kiihkeämmin virtaava nettiyhteys kuin kotioloissa. SDP:n puoluekokouksen nettitelevisio rullaa silmieni eteen kokouksen kuumat tunnelmat.
Asialistan juoksun lomassa tervehtivät myös kansainväliset vieraat. Verrattain eteläisemmän Euroopan edustajat jaksavat vuodesta toiseen ylistää sitä, kuinka paljon kokousedustajien joukossa on naisia.
Minusta moinen kommentointi on vanhanaikaista ja latistavaa. Mielestäni naisten aseman erityinen korostaminen tilanteissa ja paikoissa, joissa tasa-arvo on itseisarvo eikä erikoisoikeus, kertoo enemmän aliarvioivasta asenteesta kuin tasa-arvon toteutumisen erityislaatuisuudesta.
Tartun reippaasti akkuporakoneeseeni. Käytän autoni huolloissa, tankkaan itse. Laitan itse laminaattini lattiaan, jos niin haluan. Olen viime aikoina kohdannut asioita, jolloin perinteiset ydinperhekäsitykset on romutettu ja turvalliset roolit vaihdettu toisiin. Luontevasti, sujuvasti, korostamatta. Kohtasin yrittäjän, joka ei pysty siirtymään ansaitulle eläkkeelle, koska ei saa suoritettu sukupolvenvaihdosta. Jatkajaksi olisi tarjolla nainen, mutta: "Ei ole tämä naisten työtä". Minua nauratti tuollainen asenne. Jos minua kohdellaan Naisena, raivostun. Myönnän, että voivathan yllämainitut kokoustervehtijät välittää myös viestiä siitä, että jossain on toisin. Vierailin jokunen vuosi sitten täysin erilaisen kulttuurin kodissa, jossa ulkomaalaisena minua kohdeltiin kuten miestä. Tai jotakin siitä puolivälistä. En kyllä pitänyt siitäkään. Enivei.
Ehkä olen liian kauan ollut työssä naisvaltaisilla aloilla. Uskon ja koen, että kaikki on minulle, meille, mahdollista sukupuolesta riippumatta. Suffragetti oli pilkkanimitys tasa-arvoa ajaville naisille. Minusta demokratiassa tärkeintä on oikeus tulla kohdelluksi tasa-arvoisesti ilman sukupuolikorostuksia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti