Passé

Kovin on rauhalliseksi heittäytynyt tämä blogi-maailma. Hakaniemen torin ympäristö on tainnut viimeaikoina muovailla enimmäkseen naamastoprofiilejaan, ystävät heittelevät toisiaan vessapapereilla ja lampailla, järsivät tai taistelevat keskenään ja tärkeimmät kuulumiset tarkistetaan statuksen updeittauksesta.

Onko blogi jo passé? Parista muustakin asiasta on tulossa mennyttä aikamuotoa omassa osoitteessani.

Muutettuani Sunny Bayhin löysin useita laatikoita, joihin oli koteloitunut viime vuosituhannen kesien mekkoja - niin ysäreitä, että mahtaako edes Punaiselle Ristille kelvata. Säästin kuitenkin, saatan ehkä laihtua ensi kesäksi.

Parilta marttahenkiseltä toimintahetkeltä on pakastimeen säilöytynyt marjoja. Paljonkohan mustikka menettää ravintoarvojaan kahdessa vuodessa? Mutta se oli kuitenkin huono marjavuosi, joten vuosikertana niin arvokkaita, että tohtiiko noita menemäänkään heittää.

Kissanpäivät koposihteerinä ovat luetut. Olo on kuin kastraattilaulajalla, jolle sittenkin tuli äänenmurros. Paniikinomaisesti olen harkinnut jopa kiinteistönvälittäjän uraa.

Työelämän tuulilasi on ollut viime vuosina sen verran huurussa, että sulatettuani silmänreiät huomasin ihmelapsuuden, nuoruuden ja terveyden menneen. Elämän tempoiluissa minua lohduttaa Eeron, 4 vee, ratkaisuehdotus tuulen taltuttamiseksi:

Aamulla väsytti, kun piti lähteä tarhaan. Haluaisin jäädä jo eläkkeelle.