Hieman salaisuuksien verhoa raottaakseni ajattelin tässä kertoilla, että olen saanut miälenkiintoisen työtarjouksen Lontoosta.
Kävin alkuviikosta paikan päällä kuulusteltavana. Ensimmäinen haastattelu meni puolin ja toisin pipariksi; äärimmäisen hankalaa lähteä selittämään täysin tuikituntemattomille tyypeille omasta, kotimaisesta työhistoriasta tai taustasi vieraalla kielellä, jos osasivat siitä kysyäkään. Mokomat meemit!
Päätimme ottaa toisen kierroksen aiheen tiimoilta, kun kerran olivat sinne asti minut raahuuttaneet, ja se sujuikin loistavasti. Haastattelijani olivat ilahtuneita innokkuudestani ja tarjosivat 2,5 vuoden pestiä projektipäällikkönä UnionLearniin liittyvässä koulutusprosessissa jo marraskuun alusta. Great!
Olen saanut työehtoni tarkasteltavaksi, ja pöntöt tarjoavat ihan liian vähän rahaa. Kun nykyinen työnantajani käy taistoa parempien työehtojen puolesta, niin käyn tätä henkilökohtaista TES-taistoani ihan omin voimin.
Kävi tässä prosessissani loppujen lopuksi miten tahansa, on meikäläisen itsetunto kasvanut sellaisiin mittasuhteisiin, että pistäkäähän aurinkolasit päähän ja väistäkäähän vähän, jos satun tulemaan vastaan Helsingin tai Lontoon kujilla.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Mieletöntä! Ja onnea!
Tuollaiset työkuviot ovat ihania ja kieltämättä ne hivelevät itsetuntoa. Kannattaa nauttia; siitä se itsetunto saa rakennusainetta!
Tes-taistossasi luotan siihen, että pidät pääsi etkä myy osaamistasi liian halvalla, sillä Lontoo on kallis kaupunki, olen kuullut.
Jään odottamaan jatko-osaa.
Kauankohan nämä tes-neuvottelut kestävät se kun tuppaa vähän jännittämään ja raportoidaanhan meille tärkeimmät kääneet?
Tsemppiä!!!
Lähetä kommentti