Kenellekään ei ole liene jäänyt epäselväksi, että liityin mökinomistajien seuraan vuoden vaihteessa. Tahtomattani minut liitettiin myös nelostien viikonloppuryysiskerhon jäseneksi.
Suoritin koe- ja hupimielessä viime viikonvaihteessa ensimmäisen viikonloppuretkeni möksälle. Yksikkömme sihteerin luvalla sekä toimitsijan joustavan työajan turvin läksin jo kolmen maissa kohti moottoritieksikin kutsuttua hornankattilaa.
Siinä intervalliajon lomassa minulle heräsi joukko kysymyksiä: Hei, miten kaikki muutkin ovat voineet lähteä töistä tähän aikaan? Pitääkö ihan oikeesti lähteä ohittamaan, jos ei muutenkaan pääse kuin kahdeksaakymppiä? Ettekö te tajua, että jos ne poliisivalot vilkkuvat kolariautojen kanssa 50 metrin päässä levikkeellä, se ei ole pysähtymismerkki sinulle? Miksi kaikkien on pitänyt hommata ne mökkinsä Mikkelin suunnasta? Onko pakko ajaa kiinni toisen peräaukossa?
Sunnuntaina olin kauempaa viisas, ja valitsin Radio Novan suosituksesta aivan toisen reitin, jottei tarvinnut mennä töytäilemään Kuortin ABC:n kohdalla tuntikausia jumittaneeseen paluuliikennetulppaan.
Kunhan Lusin jälkeisen 4-tien parannustyöt alkavat (which is enemmänkin great!), hornankattila levittää läpäisemättömän lonkeronsa myös vaihtoehtoreitilleni, ja rentouttavasta viikonlopunvietosta uhkaa tulla ylitsepääsemätöntä piinaa.
Melkein harkitsin möksästä luopumista. Tulen kuitenkin keskittymään siihen, että pää ja kuohuviini pysyvät viileinä toivotun lopputuloksen saavuttamiseksi muiden samaa tavoittelevien joukossa. Moottoritie on kuuma.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti