The Princess of Sweden

Terveisiä läkähdyttävän kuumasta Bosniasta! Olen päässyt jälleen sivistyksen pariin Sarajevoon erinäisten koettelemusten jälkeen. Taksi palauttaa minut ja kouluttajakollegani huomenna hämmentävien pyramidien Visokoon, mutta siinä hotellissa en enää yövy!

***

Olemme viettäneet hikisiä päiviä paikallisessa hotellissa strategiakoulutuksen merkeissä; kokoushuoneessa ei ole ilmastointia, vaan sen sijaan räystäspääskyjä, jotka pyrähtelevät avonaisista ikkunoista sisään ja ulos. Mutta se on ollut pulmistani pienin.

Majoittuessamme maanantai-iltana jouduin ensi töikseni pyytämään henkilökuntaa asentamaan (ja etsimään) huoneeseeni wc-pöntön ringin. Tiedäthän sen tunteen, kun varomattomasti istahdat paljaalla porsliinille - ei kiva. Huhu kertoo, että sen jälkeen, kun huoneeseeni oli tuo rinkula asennettu, jäi ravintolan miestenhuone kaipamaan toivomaani vempainta.

Kuuman kokouspäivän jälkeen tulin huoneeseeni rauhoittumaan yöunta varten. Puin yöpaidan, kävin kolmatta kertaa saman päivän aikana suihkussa, yritin säätää ilmastointia onnistumatta siinä ja koetin television kaukosäädintä. Ei pattereita, eikä viileää ilmaa, vaan kosteutta ja kuumuutta. Sain ensikontaktin Andreas Torakkaan (tai johonkin saatanan mc-koppakuoriaiseen).

Menin respaan vaatimaan ilmastoinnin säätämistä, pattereita kaukoon ja hyönteismyrkkyä. Pari lamppuakin huoneestani puuttui, mutta seinältä roikkuvissa sähköjohdoissa ei ollut virtaa - ehkä. Sain uuden television.

Nukkumaan mennessä jätin valon päälle toivoen, että se estäisi uudet kontaktit Andreaksen tai hänen sukukuntansa kanssa.

Heräisin aamuyöstä, koska olin hukkua omaan hikeeni. Sain kokea visokolaisen pyramidi-ilmastoinnin kaikkine osa-alueineen. Vilunväreiltäni en nukkunut silmäystäkään enää sinä yönä; Andreas Torakka vipelsi vapautuneesti tyynylläni - disgusting! Aamuviideltä vetäydyin ravintolasaliin tekemään sudokuja pysyäkseni hereillä. Huoneeseeni en palannut enää koskaan.

Selvitin päivänvalossa respan kanssa asiaa - heidän mielestään tilanne oli normal, eikä mistään hyönteisinvaasiosta ollut kysymys, joten mieltäni tyynnyttääkseen antoivat sitten uuden huoneen. Tosin vietin seuraavan yön kouluttajakolleegan suojeluksessa (Kiitos, Ruut!), ja kolmanneksi yöksi vaadimme majoituksen sivistyksen parista.

Sarajevolaisessa Hotel Europassa nukun nyt haudankalmassa ilmastoinnin ansiosta, räplään internetiä ja Raid tuoksuu ihanasti siivoojan käynnin jäljiltä.

***

Portugalilaisissa hotelleissa on laadunvalvontaa varten Book of Complaints. Koska Pyramidi-hotellissa hieman naamat norsun peräpäällä pukkasi palvelua, olisin jättänyt tuollaiseen kirjaan pitkän listan huomioimistani asioista, mm. sen, että kyllä kaikkien muiden Pohjoismaiden liput löytyivät, paitsi ei Suomen ja kuitannut valituskirjelmäni nimimerkillä Princess of Sweden.

Meemit - nuo vapauden kiistellyt kahleet

Muistatko sellaisen hetken, kun olet ollut kaikesta vapaa? Minulle on tatuoitunut hyvin selvä muistijälki tällaisesta tuokiosta jostain kymmenen vuoden takaa. Siihen ei ollut erityistä syytä, en ollut saanut mitään erityisempää aikaan, jonka vuoksi olisin ollut tunteeseen oikeutettu, mutta vapauden flow vei minut yllättäen mennessään.

Olin hetken vapaa. Sen verran järisyttävä kokemus tuo vapaus oli, että sitä kohti olen yrittänyt pyrkiä ennakkoluulottomasti sen jälkeenkin.

Ihmissuhdesudokuja ratkoessani olen törmännyt meemien ihmeelliseen maailmaan. Koska tämä on blogi eikä mikään opinnäytetyö, voin huolettomasti kirjoitella nettilähteiden ja vaikka googlettamani perusteella, mitä itseäni huvittaa. Vapaasti siis. Meemeistä Wikipedia kertoilee seuraavaa:

Termiä meemi on käytetty kuvaamaan informaatiota, joka leviää viestinnän kulttuurievoluutiossa kuten geenit leviävät biologisessa evoluutiossa. Meemit ovat siis tiedon kokonaisuuksia, jotka ovat olemassa vain aivoissa tai aivojen avulla tuotetuissa esineissä, kuten tietokoneissa tai kirjoissa.

(Em. lähteessä on muuten mielenkiintoinen artsa meemien ja uskontojen yhteydestä, mutta minua kiinnostaa tuo vapaa maailma juuri nyt.)

Meemi ei ole puhtaasti normi, kasvatusta tai opittua. Meemit tapaat joukoissa, joissa tyhmyys tiivistyy. Meemeistä on hyötyä ja haittaa Trivial Pursuitin tiimellyksessä sekä ihmisten välisissä otteluissa. Se on kulttuurin piirre, lähes itsestään ihmisessä jäljentyvä idea, joka kahlehtii meitä erilaisiin ryhmiin tai ajatusrakennelmiin. Meemi on jääräpäinen mielenpinttymä, josta luulee, ettei pääse yli eikä ympäri.

**************

Torotan edelleen tässä tien haarassa, jossa puhaltaisi tuulta vaikka mihin suuntaan. Oman mieleni alati replikoituvia meemejä saan huitoa huitomasta päästyäni; matkalaukut voivat olla vielä hetken aikaa pakkaamatta, mutta muuttolaatikoita pitäisi ryhtyä haalimaan pysyäkseni aikataulussa, viisainta olisi aloittaa uusi sudoku tai pistää kynä pöydälle vähäksi aikaa, ei ole järkevää hypätä benji-hyppyä ilman köyttä, pakkasella täytyy pitää pipoa ja lenkin jälkeen venytellä.

Elämänpeloksihan tätä saattaisi joku huolimattomasti nimittää. Irtautuminen meemien kahleista, heittäytyminen tuntemattomaan vaatii vaan niin helevetisti rohkeutta.

Liikennetiedotteita

Kenellekään ei ole liene jäänyt epäselväksi, että liityin mökinomistajien seuraan vuoden vaihteessa. Tahtomattani minut liitettiin myös nelostien viikonloppuryysiskerhon jäseneksi.

Suoritin koe- ja hupimielessä viime viikonvaihteessa ensimmäisen viikonloppuretkeni möksälle. Yksikkömme sihteerin luvalla sekä toimitsijan joustavan työajan turvin läksin jo kolmen maissa kohti moottoritieksikin kutsuttua hornankattilaa.

Siinä intervalliajon lomassa minulle heräsi joukko kysymyksiä: Hei, miten kaikki muutkin ovat voineet lähteä töistä tähän aikaan? Pitääkö ihan oikeesti lähteä ohittamaan, jos ei muutenkaan pääse kuin kahdeksaakymppiä? Ettekö te tajua, että jos ne poliisivalot vilkkuvat kolariautojen kanssa 50 metrin päässä levikkeellä, se ei ole pysähtymismerkki sinulle? Miksi kaikkien on pitänyt hommata ne mökkinsä Mikkelin suunnasta? Onko pakko ajaa kiinni toisen peräaukossa?

Sunnuntaina olin kauempaa viisas, ja valitsin Radio Novan suosituksesta aivan toisen reitin, jottei tarvinnut mennä töytäilemään Kuortin ABC:n kohdalla tuntikausia jumittaneeseen paluuliikennetulppaan.

Kunhan Lusin jälkeisen 4-tien parannustyöt alkavat (which is enemmänkin great!), hornankattila levittää läpäisemättömän lonkeronsa myös vaihtoehtoreitilleni, ja rentouttavasta viikonlopunvietosta uhkaa tulla ylitsepääsemätöntä piinaa.

Melkein harkitsin möksästä luopumista. Tulen kuitenkin keskittymään siihen, että pää ja kuohuviini pysyvät viileinä toivotun lopputuloksen saavuttamiseksi muiden samaa tavoittelevien joukossa. Moottoritie on kuuma.

Lomaltapaluuangsti kadoksissa?

Kesähän oli kaikin puolin mukava; Möksä tai Suviranta tarjosi toimintaa kännykän ja kompuutterin kanssa kangistuneelle Kuosmaselle, parisataa sudokuakin sain tehtyä, tutustuin mökkilukemiston aateliin, Harlekiini- sarjaan ensimmäistä kertaa elämässäni (luin kolme eeposta tai ehkä saman kolme kertaa, ihan sama), kontaktoin kerran paikallisen poliisin kanssa ja postinjakajalle taisi vasta viimeisellä lomaviikolla selvitä, että kuka sitä kylän parraalla paekalla sijaitsevaa vaihtoehtomökkiä oikein asuttaa. Viikate heilui, maali roiskui.

Ja ne oksasakset... mielialalääkkeitä ei tarvitsisi kukaan, jos kaikille jaettaisiin kunnon Fiskarsin oksasakset, joilla rapsia elämän poluille häiritsevästi haroittelevat okaat. Jotkut tuunaavat pikkupikkubonsai-puitaan - minun täytyy kirjoittaa elon tauluun isommilla kirjaimilla.

Kuohuviiniä ja saunapuita kävi kuluttamassa paljon porukkaa. Menee saranatkin etuovesta uusiksi, kun ovet kävivät kuin hollituvassa. Ensi kerralla ne muovipussit sitten mukaan, niin saatte kompostoivan huussini tuottamaa, talon omaa tavaraa kukkaruukkuihinne! Ja ihan oikeasti, kiva kun kävitte!

***

Sydän sykkii vielä kesälle, mutta lomalta paluu sorvin ääreen ei ollutkaan niin ankeata kuin yleensä voivotellaan. Töihin oli kiva tulla!

Edessäni on ihan mahotonta päätöksentekoa; olen saanut uuden kämpän perverssillä tavalla aina haaveilemastani Aurinkolahdesta, ja samaan aikaan kutsuisivat uudet haasteet vähän toisesta kulmasta paistavan auringon alla.

Notta tien risteyksestä on aina hyvä aloittaa, koska suunta on pakko valita. Tekisi mieleni peruuttaa tai jäädä vähäksi aikaa tähän odottelemaan, mutta taitaa nyt tuuli puhaltaa liikkeelle.