Himo

Tuli hetkellisessä mielenhäiriössä luvattua, että lähden Tukholman maratonille kesäkuussa. Luulin muiden jo unohtaneen asian, laiskotti ja paperit Demari-lehden juoksukouluunkin jäivät vyötärönympärysmittaa metsästäessä lähettämättä. Ja en myöskään ole mielestäni vielä siinä iässä, että minun tarvitsisi edes juosta maratonia.

Palattuani joululomilta sähkökalenteriini oli ilmestynyt omituinen juoksu-merkintä loppuvuodeksi tiistaille ja torstaille: joku ei siis ollutkaan unohtanut lupaustani!

Koottiin juoksuryhmä kasaan neuvotteluihin, ja teimme harjoittelusuunnitelman; joku opettelee juoksemaan, toinen liikkumaan, tämä pudottaa painoa ja tuo tähtäilee tosissaan sinne maratonille. Kaivoin sykemittarin, lenkkarit ja virahtaneet verkkarit esiin varaston poimuista.

Viikolta 2 alkaen juoksujoukkueemme on siis startannut työpaikan ovelta lähes joka tiistai ja torstai kello kuusitoista. Sykkeitä tarkkaillaan, keskustelu työpaikalla kahvikupposen äärellä kääntyy väistämättä harjoittelun yksityiskohtiin. Treenataan, vaikka mielessä. Varotaan ylikuntoa, astmaa, penikkatautia ja paleltumia.

Henkilökohtainen, lyhyen matkan tavoitteeni täyttyi sunnuntaina; kuudes lenkki tänä vuonna oli taittunut, joten annoin luvan itselleni hankkia uudet harjoitteluvermeet. Uusinta tekniikkaa ylläni reuhusin sitten eilen ympäri Roihuvuorta, ja huomenna mennään taas! Omaa harjoittelua on ryhmähenkisesti myös sunnuntaisin. Viime lauantainakin vetäisin ihan omaehtoisesti pikkulenkin lähimaastossa.

Minua oli kyllä varoitettu; ystäväni saa migreenin, jos ei pääse säännöllisesti juoksemaan. Vaikka edellisen lenkin maitohapot mötköttävät vielä paksuina möhkäleinä kintuissa ja niveliä kolottaa, niin silti pitäisi päästä ravaamaan tänäänkin. Jos ihan pienen pyrähdyksen vain?

Työssä oppimassa

Olen lopen uupunut työssäoppimiseen (yhteen kirjoitettuna), mutta työssäni oppimiseen en suinkaan. Olen työssäoppimisesta vaahtoamisen ja pöydälläni pyörivän, aiheeseen liittyvän kyselyn raportoimisen sijaan ollut viime aikoina enempi innostunut ihmiskaupasta. Tarkoitan siis ihmiskaupan torjumista.

Elämme kovin lintukotoisissa tunnelmissa vielä Suomessa; ihmisiähän kaupataan jossain Kauko-Idässä kuin kananruhoja konsanaan. Kuitenkin uudet, rajaviranomaisesta tulleet tuttavani tietävät kertoa, että muun muassa Schengen-meiningin tiimoilta, Finnairin uudet kaukomaiden reitit pukkaavat ihmiskauppatavaraa Suomen ja samalla Euroopan markkinoille enemmän kuin koskaan aiemmin.

Lentokoneella saapuneet matkustanevat ihmiskaupan uhriosaston ensimmäisessä luokassa, ja jonkinlaisen valtion rajatarkastuksen ohittavat onkin helpompi napsia turvaan. Hitaasti, mutta valitettavan varmasti kiihtyvällä vauhdilla olemme saaneet lehdistä lukea myös luokattomammista tapauksista.

Poliisin nettisivuilla kerrotaan, että ennen viime syyskuuta tutkinnassa on ollut kymmenkunta ihmiskauppaepäilyä, joista yksi ja lajissaan ensimmäinen on johtanut tuomioon kesällä 2006. Tässä casessa on valitettu hovioikeuteen, joten ihan lainvoimainen tuomio ei vielä ole. Kuitenkin seitsemän henkilöä tuomittiin törkeästä parituksesta sekä törkeästä ihmiskaupasta. Varsinainen ihmiskauppatuomio tuli tyypille, joka oli tuonut Virosta Suomeen kehitysvammaisen tytön ja pakottanut hänet prostituoiduksi. (Aiheesta lisää mm. Hesarin nettisivuilla 8.1.2007)

Tuo tapaus on törkeydessään ja häikäilemättömyydessään täysin ymmärryksen sokeassa pisteessä, mutta 'lievempiäkin' tapauksia löytyy lähimenneisyydestä: Vuosituhannen vaihteessa Iittalassa pyörähti joukko kiinalaisia kivimiehiä riistettävänä ja savonlinnalaisen ravintolan tofua pistivät pakettiin ahtaaseen kerrostaloasuntoon tuupatut ulkomaanelävät vielä viime keväänä.

Kiskonnantapaisen työsyrjinnän rajapinnassa liikehdintä on ay-liikkeen valitettavan jokapäiväistä leipää. Kaikenmaailman palvelupuhelimet pulppuilevat päivittäin tarinoita, joissa työntekijän tietämättömyyttä, ymmärtämättömyyttä tai muutoin hädänalaista asemaa käytetään konstailematta hyväksi tilaisuuden tullen. Varsinaisessa ihmiskaupan uhrien tunnistamisessa meillä kaikilla on vielä tehtävää, jotta tänne työn toivossa tulevilla on mahdollisuus rakentaa itselleen ja muille ihmisen arvoista elämää, eikä kenenkään tarvitsisi maksaa kohtalokkaan arvokkaita oppirahoja minun kulutushyödykkeitteni vuoksi.

****

Tämän vuoden alusta on ryhdytty toteuttamaan ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmää, jonka tarkoituksena on repäistä ihmiskaupan uhrit pois alistamisen kierteestään ja napata ihmiskauppiaat telkien taakse.