Olin jälleen Vilnassa. Minusta tulee isona johtaja, joten ay-liikkeen eurooppalainen koulutusinstanssi ETUI-REHS piti parikymmentäpäistä samanmoiseksi halajavaa viikon verran vilnalaisen hotellin kokoushuoneessa.
Jaoimme yhteistä tietoamme luottamushenkilöjärjestelmistämme ja työehtoneuvottelukuvioistamme, opin taas paljon eteläeurooppalaisesta aikakäsityksestä ja yritimme pitää simultaanitulkkimme kärryillä. Etäjaksolla valmistamme ryhmätyön mm. sosiaalidialogista, keväällä viikko Brysselissä aiheen purkua ja lopputyöt tarkastetaan kesäkuussa Portugalissa. Kiva.
Mutta tehokkaalla ja mukavalla koulutussysteemillä ei tarkoitukseni ollut leuhkia, vaan kertoa hämmentävästä kohtaamisestani, jälleen Vilnassa.
***
Lähdin Vilnan matkalleni tällä kertaa hieman jälkijuhlavissa tunnelmissa; saavuin edustajiston kokouksemme jatkojenjatkoilta puoli kolmen pintaan aamuyöstä, pakkasin, torkahdin kolmen herätyskellon kanssa sohvalle. Muutaman tunnin päästä olinkin jo lentokentällä, kuten pitikin. Olo oli hutera.
Nuokuin koneessa valveen ja humalan rajamailla. Laskeuduimme Vilnaan. Keräsin tavarani ja siirryin pahaa-aavistamatta kohti ovea.
Ja mikä siellä odottikaan: kolmisenkymmentä lasta Suomen lippuja heilutellen, parikymmentä median edustajaa tv-kamerat surraten sekä paikallinen, joulun ajan karvanaama.
Voi omaa ja kanssamatkustajien hämmennystä! Olin huomaamattani matkustanut yhdessä Joulupukin kanssa, joka oli saapunut valtiovierailulle Liettuaan... (Lue loput suurlähetystön sivuilta.)
Täristessäni torvisoittokunnan tervehdysmarssin tahtiin tajusin, miksi tukka pitäisi olla letillä ja kynnenaluset puhdistettuina aina tähän aikaan vuodesta: hämmentävä kohtaaminen viattomien joulumielien kanssa voi tapahtua milloin vain.
Jaoimme yhteistä tietoamme luottamushenkilöjärjestelmistämme ja työehtoneuvottelukuvioistamme, opin taas paljon eteläeurooppalaisesta aikakäsityksestä ja yritimme pitää simultaanitulkkimme kärryillä. Etäjaksolla valmistamme ryhmätyön mm. sosiaalidialogista, keväällä viikko Brysselissä aiheen purkua ja lopputyöt tarkastetaan kesäkuussa Portugalissa. Kiva.
Mutta tehokkaalla ja mukavalla koulutussysteemillä ei tarkoitukseni ollut leuhkia, vaan kertoa hämmentävästä kohtaamisestani, jälleen Vilnassa.
***
Lähdin Vilnan matkalleni tällä kertaa hieman jälkijuhlavissa tunnelmissa; saavuin edustajiston kokouksemme jatkojenjatkoilta puoli kolmen pintaan aamuyöstä, pakkasin, torkahdin kolmen herätyskellon kanssa sohvalle. Muutaman tunnin päästä olinkin jo lentokentällä, kuten pitikin. Olo oli hutera.
Nuokuin koneessa valveen ja humalan rajamailla. Laskeuduimme Vilnaan. Keräsin tavarani ja siirryin pahaa-aavistamatta kohti ovea.
Ja mikä siellä odottikaan: kolmisenkymmentä lasta Suomen lippuja heilutellen, parikymmentä median edustajaa tv-kamerat surraten sekä paikallinen, joulun ajan karvanaama.
Voi omaa ja kanssamatkustajien hämmennystä! Olin huomaamattani matkustanut yhdessä Joulupukin kanssa, joka oli saapunut valtiovierailulle Liettuaan... (Lue loput suurlähetystön sivuilta.)
Täristessäni torvisoittokunnan tervehdysmarssin tahtiin tajusin, miksi tukka pitäisi olla letillä ja kynnenaluset puhdistettuina aina tähän aikaan vuodesta: hämmentävä kohtaaminen viattomien joulumielien kanssa voi tapahtua milloin vain.
1 kommentti:
Huolittelemattomana ei koskaan pidä lähteä 500 metriä kauemmaksi kotoa. Sen minä opin kotona ollessaani, kun lasten kanssa hyppäsin yhden ainoan kerran bussiin kauppakeskusreissulle ilman ripsiväriä. Tietysti juuri silloin toimittajat halusivat tavata! No, kauppakeskuksessa kun olin niin ehdin hieman kohennella itseäni ennen kuin tulivat kysymään metrokantoja.
Siispä johtopäätöksesi on oikea, mutta se koskee koko vuotta, eikä vain joulukuuta.
Lähetä kommentti