Olen saanut virallisesti terveen paperit kaksi päivää sitten. Minulla on siitä kirjallinen todistus.
Työhöntulotarkastus on ollut nelivaiheinen; työterveyshoitaja on kuulustellut elämäntavoistani, olen pissinyt purkkiin ja verta on kupattu, poljin kuntopyörää, vedin pohjat sieltä toisesta päästä vatsalihastestissä ja lääkäri viimeiseksi ropelsi kropan ja kirjoitti terveen paperit, vaikka salaa pompsahtanut painoindeksini ja kuntotestini tulokset eivät moista ensinäkemältä edellyttäisikään.
Vyötärölleni liimautuneita lounasseteleitä on tökitty sen verran usean terapeutin toimesta, että saatan ehkä saada syömishäiriön. Olenkin laatinut projektisuunnitelman viiden kilon elinpainoluovutusta varten, ja kirjoittautunut muutamalle painonpudotussivustolle tsemppiä hakemaan.
Liikkumallahan tämä lähtisi. Harjoitusohjelman laadintaa varten olen observoinut hikoilevia miehiä Halifaxista.
Monena keväänä olen selittänyt itselleni uutta kesägarderobiani kaappikutistumiseen fataalisti yhdistyneellä lämpölaajenemisella. Juuri löytämieni, kymmenen vuoden takaisten risteilykuvien perusteella ilmaston lämpeneminen on aiheuttanut laajoja tuhoja ympäri kehoani.
Sain kuitenkin tiistaiaamuna terveen paperit. Päätin antaa itselleni hetken aikaa tarttua haasteisiin, ja tunsinkin itseni tarmokkaaksi. Puolilta päivin alkoi kuitenkin jo heikottamaan siihen tapaan, että jouduin lähtemään kesken työpäivän kotiin omituista oloani potemaan. Lääkärin kuittaama paperi alkoi rutistua kuumeessa hikoavassa kädessäni. Projektisuunnitelmani kanteen rapsutin uuden otsikon: Rantakuntoon 2013?
torstaina, toukokuuta 15, 2008
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
