Vähän masentaa, kun en päässytkään lakkotantereille. Olin jo rasvannut aseeni ja lietsonut itseni työtaisteluhurmioon, mutta niin vain taipui taipumaton luokille ja suurimmat sopimukset syntyivät.Prosessia on ollut mielenkiintoista seurata kosketusetäisyydeltä; väsyneitä neuvottelijoita, pattitilanteiden laukeamisia sekä pettymysten ja voitonriemun vuoristorataa.
Liittokierros on tehnyt terää sukupolvenvaihdoksessa kiemurtelevalle ammattiyhdistysliikkeelle. On ollut mahtavaa todeta, että nyt luottohenkilöiksi nousevat pullamössö-ikätoverini ovat ottaneet työtaisteluaseet totisesti kouraansa ja ... kyllä, takoneet ne auroiksi; isolla osalla ulosmarssijoista ei ole ollut aiempaa kokemusta näistä tositoimista, mutta välineitä vauhdittamiseksi on käytetty kuitenkin taitavasti. Siivoojat näyttivät tietä ja varastomiehet pistivät viimeisen niitin nippuun.
Vaikka saankin jättää eturintamassa taistelemisen myöhempiin pyhiin, niin parempi kuitenkin näin. Kunhan Ylitalo paketoi vielä muutamat (kymmenet?) erityisalojen sopimukset siististi pakettiin, niin kelepaa minunkin pullistella tämmöisessä joukossa töiden tekemisellä.
