Ohessa mieleeni piirusteltu kirkkovene ajatustani siistimmästä kuvakulmasta. Olen mentaalisessa tukilakossa.Elämä olisi muutoinkin voinut säästellä viime viikkoina kokemuksen karttumiselta, mutta kun menin vielä ystävääni neuvomaan työsopimuksen päivitysasioissa.
Tsekkasimme lisä- ja ylitöiden karttumiset ja niiden uudenlaiset korvaustavat, salassapitoasioiden monimutkaisen prosessin sakkoineen sekä peruspalkkauksen. Lomienkin kanssa olimme tarkkoina, niitä laskettiin vielä viikkoja sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen.
Mutta kun ei ollut sitä tessiä tälle alalle. Edellinen työnantaja oli maksanut ilman eri sopimusta myös lomarahat, mutta uusi ja nilkimpi liikkeenluovutuksenhaltija päätti noudattaa vuosilomalakia yllättäen talviloman kynnyksellä kirjaimellisesti.
Lakkovaroitus on nyt siis sairauslomalappujen muodossa jätetty. En usko, että tämä tarina voi kaikkien asianhaarain vallitessa päättyä yksipuoliseen saneluun, joten täten päästän ilmoille haisevan, kaksisanaisen tukilakkojulistukseni!
Nyt sitä serotoniinia tänne ja vähän äkkiä!
